Vajaaravitsemusriskin arviointi
Vajaaravitsemus on merkittävä terveysongelma, joka heikentää immuunijärjestelmää, hidastaa haavojen paranemista, lisää infektioriskiä ja pidentää toipumisaikaa. Sen tunnistaminen ajoissa ja hoito ovat tärkeitä potilaiden terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.
Ravitsemustilan arviointi on keskeinen osa hoitoa, koska hyvä ravitsemus parantaa elämänlaatua, nopeuttaa paranemista ja vähentää komplikaatioita. Sairaalapotilailla, ikääntyneillä, kroonisesti sairailla ja leikkauspotilailla on erityinen riski vajaaravitsemukseen, mikä korostaa systemaattisen arvioinnin tarvetta.
Vajaaravitsemusriskin arviointi mahdollistaa kohdennetut interventiot, jotka parantavat hoitotuloksia ja vähentävät kustannuksia. Systemaattinen seulonta ja oikea-aikainen ravitsemushoito voivat lyhentää sairaalassaoloaikaa, vähentää komplikaatioita ja parantaa potilaiden terveyttä.
Tietojen kerääminen
Vajaaravitsemusriskin arviointi perustuu kolmeen pääasialliseen mittariin:
- NRS 2002 (Nutritional Risk Screening 2002): Käytetään erityisesti sairaaloissa aikuispotilaiden ravitsemustilan arviointiin.
- MNA (Mini Nutritional Assessment): Erityisesti ikääntyneiden potilaiden ravitsemustilan arviointiin kehitetty mittari.
- StrongKids: Lasten vajaaravitsemusriskin arviointiin kehitetty mittari.
Tieto vajaaravitsemusriskistä kerätään joko jatkuvana tiedonkeruuna potilastietojärjestelmistä tai kerran kuukaudessa prevalenssina. Jälkimmäisessä menetelmässä kerätään vain tulokset eikä ns. nollatietoa, mikä tarkoittaa, että vain relevantit tiedot rekisteröidään.
Tämän systemaattisen seulonnan avulla voidaan parantaa potilaiden ravitsemushoitoa ja kokonaisvaltaista hoitotulosta, mikä puolestaan vähentää hoitoaikaa, kustannuksia ja kuolleisuusriskiä.
Tulokset
Arvioinnista saadaan useita tärkeitä tunnuslukuja, kuten:
- Riskiarvioiden kattavuus: Kuinka suuri osa potilaista on arvioitu vajaaravitsemusriskin osalta.
- Vajaaravitsemusriskien jakauma arvioiduista: Miten eri riskitasot jakautuvat arvioitujen potilaiden kesken.
